Kanariansaarten historiaa
Huippusuosituille Kanariansaarille matkaavat eivät valitettavasti juurikaan tunne saariryhmän historiaa. Tavallisesti tiedetään, että saaret ovat osa Espanjaa ja että niillä on itsehallinto. Kenties myös Kanariansaarten nimen alkuperäksi tiedetään suuret villikoirat. Mutta mitä muuta saariryhmän menneisyyteen kuuluu?
Saarten varhainen asuttaminen
Atlantin valtamerellä, Marokon korkeudella, lepäävien saarien ensimmäisiksi asukkaiksi sanotaan guancheja, jotka saapuivat Kanarialle jo esihistoriallisella ajalla. Guanchien alkuperäksi puolestaan on geneettisten tutkimusten perusteella löydetty Pohjois-Afrikan berberiheimot, jotka lienevät lähteneet Saharasta alueen kuivuttua noin 8 000 vuotta sitten. Lisätodistetta teorialle tarjoaa se tosiasia, ettei Kanariansaarilla osattu pyydystää kalaa edes ensimmäisten eurooppalaisten purjehtiessa sinne keskiajalla. Muutenkin saarelaiset elivät vielä täysin kivikauden tapaan. Guanchien perinnettä edustaa tänään etenkin La Gomeran saarilla käytetty vihellyskieli, silbo.
Historialli££en aika
Guanchien asuttamilla Kanariansaarilla ovat seikkailleet vuosituhansien aikana myös foinikialaiset, kreikkalaiset ja roomalaiset. Vasta 1400-luvun alkuvuosina ranskalainen tutkimusmatkailija Jean de Bethencourt rantautui Lanzaroten rannikolle ja valloitti pian myös Fuerteventuran ja El Hierron, saaden palkakseen Kanariansaarten kuninkuuden. Hän joutui kuitenkin vastaamaan teoistaan Espanjan kuninkaalle. Vasta vuosisata myöhemmin espanjalaiset onnistuivat valloittamaan myös Gran Canarian, Teneriffan ja La Palman. Santa Cruzista, ja myöhemmin myös Las Palmasista, tuli nopeasti tärkeä kaupunki, sillä niin Atlanttia ylittävät kuin Afrikan ympäri Aasiaan matkaavat laivat tekivät siellä pysähdyksen.
Maatalous
Saarten uudet isännät toivat mukanaan myös sokeriruo’on ja viininviljelyn, kummatkin olivat näet Espanjalle arvokkaita kauppatavaroita, ja Kanariansaarten tuliperäisen hedelmällinen maaperä oli omiaan niiden viljelyyn. Maanviljely yhdessä Kanariansaarten etenkin Uuden maailman kauppaa palvelevien satamien kanssa takasivat kaikille saarille vaurautta. Vauraus puolestaan houkutteli hunajan tavoin paikalle kauppiaita. Suuria ja loisteliaita palatseja rakennettiinkin ennätysvauhtia.
Merirosvot ja sodat
Vauraus houkutteli paikalle myös merirosvojoukkiota ja vieraiden valtioiden – Hollannin, Algerian, Englannin jne. – valtuuttamia kaappareita, jotka olivatkin valitettavan tiheään saarten rannikoilla. Etenkin hollantilaiset piirittivät Kanariaa, ja heidän sotilaansa tekivät tuhoja useillakin saarilla. Jopa myöhemmin mainetta niittänyt ja Lordi-arvonimen saanut Nelson hyökkäsi Santa Cruziin, kokien suuren tappion ja menettäen oikean kätensä.
Espanjalle
Vuonna 1821 Kanariansaarista tuli Espanjan provinssi ja Santa Cruzista pääkaupunki, titteli, jonka se jakaa Las Palmasin kanssa vuodesta 1927 lähtien. 1800-luvun alusta alkaen Kanariansaarilta muutettiin ahkerasti Amerikan mantereelle, saarien taloudellisen tilanteen huonotessa.
Espanjan sisällissodan aloittaneen ja voittaneen kenraali Francon vallan aikana Kanariansaaria sorrettiin ankaralla kädellä, eikä esimerkiksi minkäänasteista turismia sallittu aluksi lainkaan. Francon kuoltua Espanjan autonominen kuningaskunta myönsi vuonna 1982 Kanariansaarille itsehallinnon.